Itsenäisen Kosovon matka jatkuu

Pakomatka ja uusi alku

Kun Serbian hallitus peruutti Kosovon autonomian, albaniankieliset televisio- sekä radiolähetykset lopetettiin ja tärkeä albaniankielinen sanomalehti Rilindja kiellettiin 1990-luvun alussa, tiesivät Miftar-isäni ja Emine-äitini perheemme elämän muuttuvan. Tilanne huononi nopeasti ja pelko, suru sekä huoli täyttivät arkemme. Vanhempani osallistuivat rohkeasti serbihallinnon vaatimuksia vastustaviin mielenosoituksiin. Olot kävivät kuitenkin levottomammiksi ja väkivaltaisemmiksi. Kun vanhemmiltani vietiin työpaikat ja albaaneja alettiin uhkailla väkivallalla, edessä oli pakkomuutto. Isäni lähti perheestämme ensimmäisenä ja saapui Suomeen heinäkuussa 1992.

Äitini ja me neljä sisarusta lähdimme väkivaltaisten levottomuuksien, savupilvien ja aseistautuneiden serbipoliisien keskeltä syyskuussa 1992. Olin tuolloin 7-vuotias. Matkustimme Unkarin, Romanian, Tsekkoslovakian ja Puolan kautta Ruotsiin ja edelleen Suomeen. Rajoja ylitettäessä äiti pelkäsi, että joudumme käännytetyiksi. Vaikka olimme koko perhe jälleen yhdessä ja turvassa Suomessa, sota ja taakse jäänyt elämä olivat läsnä koko ajan olohuoneessamme. Satelliittiradion kautta tuli päivittäin tietoja menehtyneistä tutuista ja järkyttävistä albaaneihin/vähemmistöihin kohdistuneista teoista.

Vaikka meillä kaikilla oli ikävä Kosovoon, keskityimme myönteisiin asioihin ja pyrimme yhdessä eteenpäin. Köyhistä oloista jo kerran juristeiksi ponnistaneet vanhempani ryhtyivät rakentamaan elämää uudelleen. Koko perheemme opetteli suomea muun muassa televisiosarjoista, Muumeista ja Astrid Lindgrenin kirjoista. Naapureita, kavereita ja opettajia kutsuttiin kyläilemään.

Itsenäinen Kosovo

Kosovo ei ole vieläkään täysin toipunut vuosien 1998–1999 sodasta. Olen ikionnellinen, että albaanienemmistöinen Kosovo on itsenäinen. Vuosikymmenien sorron jälkeen meillä kosovolaisilla on vihdoin oma, vapaa ja demokraattinen valtio. Vaikka käytyä sotaa ei pidä unohtaa, on katsottava tulevaisuuteen.

Kosovo on yksi Euroopan köyhimmistä maista, ja väestö on keski-iältään Euroopan nuorinta. Noin 37 % työvoimasta on virallisesti työttömänä, ja nuorisotyöttömyyden on arvioitu olevan jopa yli 60 %. Seitsemänvuotinen itsenäisyys ei ole myöskään ratkaissut rakenteellisia ongelmia: ihmiskauppa on yleistä, peruskoulutus ei ole kunnossa ja maa kärsii sähkökatkoista sekä vesipulasta. Köyhyyteen ja työttömyyteen väsyneet Kosovon albaanit ovat lähteneet joukoittain hakemaan parempaa elämää EU-maista. Vuoden 2014 syyskuusta lähtien EU:n alueelle on tullut jopa 60 000–100 000 albaania.

Valitettavasti maan imago liikemiesten ja ulkomaalaisten investoijien silmissä on edelleen heikko ja byrokraattinen, vaikka muutosta parempaan on tapahtunut. Suurimmat esteet talouskehityksen tiellä ovat valtaisa korruptio, oikeuslaitoksen epäluotettavuus ja Pohjois-Kosovon ratkaisematon tilanne. Kasvutahtoa on, mutta edellytyksiä puuttuu.

Myös hyviä uutisia

Perusrakenteet Kosovon tulevaisuuden rakentamiselle ovat hyvällä mallilla: presidentti, parlamentti, kunnallisvaltuustot ja pormestarit, sekä poliisilaitoskin ovat olosuhteisiin nähden hyvin toimivia. Lisäksi parlamentti hyväksyi kesällä 2013 ihmiskaupan vastaisia toimia ja ihmiskaupan uhrien suojelua koskevan lain.

Jäsenyydet Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF) ovat myös erittäin tärkeitä edistysaskelia Kosovon rakentamisessa. Ne edesauttavat ulkomaisten sijoitusten saamista ja selviytymistä taloushaasteista. Yhdysvallat on Kosovolle tärkeä liittolainen, suojelija ja mentori. Lisäksi Turkki on noussut tärkeäksi strategiseksi partneriksi ja on yksi suurimpia investoijia Kosovossa.

Suuria teollisia investointeja Kosovo ei ole onnistunut houkuttelemaan. USA:ssa asuvien kosovolaisten rahoilla maahan on kuitenkin perustettu useita menestyksekkäitä viinitarhoja. Kosovon maaperä sisältää arvokkaita mineraaleja ja metalleja, muun muassa lyijyä, nikkeliä ja alumiinia. Maa-alasta 55 prosenttia on viljelyskelpoista ja ilmasto suotuisa.

Nuorten kannalta Kosovon tulevaisuuden suuria kysymyksiä ovat toimeentulo, työllisyyden parantaminen ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen. Väestö on keskimäärin hyvin koulutettua, mutta koulutus ei kohtaa tarpeita. Erityisesti ammattikoulutukseen olisi satsattava enemmän. Koulutusjärjestelmän kehittämisessäkin riittää yhä työnsarkaa. Ilokseni Suomi on voittanut merkittävän EU-rahoitteisen Twinning-koulutusvientihankkeen Kosovoon. Mielestäni onkin upeaa, että kosovolaisia kouluja kehitetään Suomen mallin mukaan. Lue lisää: Suomi sai merkittävän koulutusvientihankkeen Kosovoon

Tulevaisuuden rakentavat kosovolaiset itse

Kukaan ulkopuolinen taho ei voi kertoa, miten Kosovon taloutta parannetaan tai antaa keinoja ja varoja uudistusten toteuttamiseen. Kosovon täytyy ottaa nyt seuraavat askeleensa itse.

Naton johtamat KFOR-joukot ja EU:n vetämä oikeuslaitoksen sekä poliisihallinnon kehityshanke EULEX ovat jatkaneet työtään, mutta muuten kansainvälinen yhteisö on ottanut etäisyyttä sekä antanut kosovolais- ja serbiväestöjen rakentaa omaa yhteiselon malliaan.

Vanhempamme halusivat antaa meille neljälle lapselle mahdollisuuden. Poislähtö Kosovosta oli heille kuitenkin suuri uhraus – heidän kotinsa, sukunsa ja ammattinsa jäivät Kosovoon. Meille kaikille sisaruksille onkin ollut tärkeää, että vanhempamme ovat kokeneet lähdön kaiken sen arvoiseksi. Suomi on kohdellut meitä hyvin. Olemme ikuisesti kiitollisia siitä, että saimme täältä turvan ja kodin. Seuraan nyt toiveikkaana Suomesta käsin entisen kotimaani Kosovon askelia kohti uutta ja entistä parempaa tulevaisuutta sekä yhteiskuntaa.

fatbardhehetemaj
Kokoomus Helsinki

Olen helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, nuorisolautakunnan varapuheenjohtaja ja Stadion-säätiön edustajiston puheenjohtaja. Tiedonjano, inhimillisyys, rohkeus ja sitkeys vievät minua eteenpäin. www.hetemaj.fi © Kuvaaja: Henna Koponen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu